Ajatus vastasyntyneen valokuvauksesta saattaa tuntua stressaavalta. Se on täysin normaalia. Moni vanhempi miettii etukäteen samoja asioita: miten vauva jaksaa, entä jos vauva itkee koko ajan, entä jos me vanhemmat ollaan ihan väsyneitä?
Tämän postauksen tarkoitus on käydä rauhassa läpi mitä kuvaussessiossa oikeasti tapahtuu askel askeleelta. Tarkoitus on, että epävarmuus katoaa jo ennen kuin olette edes varanneet aikaa.
Tämä on ensimmäinen ja tärkein asia. Vauvan ei tarvitse nukkua etukäteen täydellisesti. Teidän ei tarvitse olla minuutilleen ajoissa. Ja jos päivä ei ala suunnitelmien mukaan niin se on täysin ok.
Uuden perheenjäsenen kanssa mihin tahansa lähteminen onkin yhtäkkiä erilaista kuin aiemmin ja asioiden tekemisessä saattaa kestää kauemmin kuin on tottunut. Tästä saattaa aiheutua kiirettä tai myöhästymisiä. Kuvauksiin tullessa se ei haittaa lainkaan. Odotan teitä kyllä. Tärkeää on, että voitte saapua paikalle ihan rauhassa vaikka ette olisikaan ajoissa. Kuvausaika ei lopu kesken. Kukaan ei ole tulossa samana päivänä teidän jälkeen kuvattavaksi, joten meillä on aikaa keskittyä teihin.
Valmistatumisesta ei tarvitse ottaa stressiä. Jos edellinen yö on mennyt hyvin niin hienoa. Jos se taas ei ole mennyt ihan niin hyvin niin sekään ei haittaa. Edetään sen mukaan mihin kaikki kuvauksiin osallistujat pystyvät juuri sillä hetkellä.
Riittää, että tulette paikalle vauvan kanssa sellaisina kuin olette.
Kun saavutte kuvauspaikalle, mitään ei aloiteta kiireellä. Voitte ihan rauhassa riisua takit, istua alas ja vetää henkeä. Kameraa ei työnnetä heti teidän naaman eteen.
Usein vauva nukkuu saapuessa ja aloitan kuvauksen pelkästään hänestä jos se on mahdollista. Muut saavat hengähtää rauhassa. Jos vauva pysyy unessa tai on muuten tyytyväinen niin aluksi saatetaan saada hyvinkin paljon kuvia hänestä kuvattua.
Kuvaussessio ei kuitenkaan ala kellon mukaan vaan vasta, kun vauva on valmis. Jos alkuun tarvitaan syöttämistä tai vaipanvaihtoa niin ne tehdään ihan rauhassa ennen kun edes yritetään kuvata mitään.
Yksi yleisimmistä huolista on syöttäminen, ja haluan sanoa tämän todella selkeästi: vauvan syöttäminen ei ole tauko kuvauksesta. Se on osa kuvausta.
En tarkoita tällä sitä, että esimerkiksi imettämistä kuvataan. Se ei oletusarvoisesti ole osa vastasyntyneen valokuvausta minun kanssani mutta onnistuu toki erikseen pyydettäessä.
Tarkoitan sitä, että lähdemme liikkeelle siitä oletuksesta, että vauvan täytyy syödä kuvauksen aikana jossain kohtaa. Useimmiten tarve on syödä useita kertoja. Jos nälkä on niin silloin syötetään eikä ajatella hetkeäkään, että kuvausaikaa menee hukkaan. Kuvausaikaa ja aikaa huolehtia vauvan tarpeista on niin paljon kuin tarvitaan.
Vauvaa saa syöttää heti alussa, keskellä tai vaikka monta kertaa. Usein rauhallinen syöttö on juuri se hetki, jonka jälkeen vauva rentoutuu. Rauhallinen vauva tarkoittaa hyvää fiilistä kaikille.
Imettäminen on sallittua missä vaan studiolla, ja jos haluaa siihen enemmän omaa rauhaa, sekin onnistuu.
Vauvan rytmi ja mahdolliset paikalla olevat muut lapset määräävät kuvauksen kulun. Vanhempien tarvitsee vain olla paikalla.
Jos vauvalla on tullessa päällä sellaiset vaatteet, että niitä halutaan kuviin niin niitä kannattaa hyödyntää kuvauksen alkuvaiheessa. Saatte etukäteen valmistautumisoppaan, jossa on suosituksia vauvalle puettavista vaatteista mutta todella hyvä esimerkki on yksinkertainen vaalea body. Yksinkertaisuus on tässä kohtaa paras ratkaisu koska tarkoitus on kuvata vauvaa eikä vaatteita😊
Vauvaa kuvataan myös pelkässä vaipassa ja kapaloituna muutamalla erilaisella tavalla. Mitään erityistä vaatevalmistelua vauvalle ei tarvita vaan kaikki kankaat ja muut tarvikkeet löytyvät studiolta.
Käytännössä kuvaus etenee yleensä samassa rauhallisessa rytmissä: syöttö, rauhoittuminen, hetki kuvausta, tauko ja taas uudestaan. Vauvaa ei tietenkään voi hoputtaa tai suostutella mihinkään vaan hänen oloaan ja tarpeita tarkkaillaan koko ajan ja toimitaan sen mukaan. Jos (kun) vauva itkee niin se ei ole mikään ongelma. Se tarkoittaa vain sitä, että vauva viestii jotain, ja siihen vastataan.
Vastasyntyneen valokuvauksen aikana vauvaa ja koko perhettä kuvataan monipuolisesti. Koko perhe yhdessä, vauva yksin, suloisia yksityiskohtia, mahdolliset sisarukset ja vauva vanhempien kanssa. Muut perheenjäsenet ehtivät syödä tarjolla olevaa pientä purtavaa ja juoda kahvia tai teetä. Välillä piipahdetaan muutamissa kuvissa ja sen jälkeen taas palataan rentoutumaan.
Joskus vanhempia jännittää se, miten vauvaa käsitellään. Todellisuudessa vauva asetellaan vain sellaisiin asentoihin, jotka tuntuvat hänelle luonnollisilta. Kuvaustyyli sekä vauvan kuvausasennot ovat luonnollisia. Vauvaa ei väännellä mihinkään asentoihin, jotka eivät ole hänelle luontaisia.
Yleisiä kuvausasentoja vauvalle on selällään, kyljellään tai vatsallaan makaaminen kun vauvaa kuvataan yksin. Ei sen kummempaa. Muiden kanssa kuvattaessa vauvaa pidetään sylissä eri tavoin ihan samoilla tavoilla kun häntä voisi muutenkin pitää eli siinäkään vaiheessa vauvaa ei asetella mihinkään epäluonnollisiin vain kuvausta varten tarkoitettuihin asentoihin.
Vauva on koko ajan tuettu ja vanhemmat usein aivan vieressä. Jos jokin asento ei tunnu vauvalle sopivalta, sitä ei tehdä.
Taukoja tulee koko ajan. Vaipanvaihtoja, sylittelyä, rauhoittelua. Se on ihan tavallista ja kuuluu asiaan.
Joskus vauvaa itkettää enemmän kuvauksen aikana ja sekään ei ole ongelma. Silloin rauhoitteluun käytetään enemmän aikaa ja pyritään hyödyntämään rauhalliset hetket niin hyvin kun voidaan. Etenemme koko ajan vauvan tahdilla ja sen mukaan mitä hän missäkin hetkessä tarvitsee.
Raskauden ja synnytyksen jälkeen saattaa hyvinkin tuntua siltä, että oma ulkonäkö ei ole täydellinen. Ymmärrän tämän hyvin. Nämä ovat kuvia teistä ja teidän vauvastanne juuri siinä hetkessä. Ja se hetki on täydellinen. Vauva on täydellinen. Ja se tarkoittaa, että tekin olette täydellisiä juuri siinä hetkessä juuri sellaisina kun te olette.
Ohjaan kevyesti, pidän asennot yksinkertaisina ja keskityn siihen, että kuvissa näkyy yhteys, ei suoritus. Nämä kuvat tulevat olemaan teille vuosi vuodelta arvokkaampia juuri siitä syystä.
Lähes jokainen vanhempi tuntee olonsa hieman kankeaksi ensimmäiset pari minuuttia studiolle saavuttaessa. Se on normaalia. Se olo häviää nopeammin kuin luulette, yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva tekee jotain söpöä.
Kun kuvaan vauvaa yksin, teillä on aikaa hengittää ihan kirjaimellisesti. Istukaa rauhassa, juokaa kahvia, selatkaa puhelinta tai ihan mitä vaan. Joillekin vanhemmille se voi olla ensimmäinen rauhallinen hetki vauvan syntymän jälkeen.
Kun on aika ottaa perhekuvia, ohjaan teidät mukaan. Kerron, mihin seisoa, minne katsoa, miten pitää vauvaa. Teidän ei tarvitse keksiä mitään itse, eikä teidän tarvitse tietää, miten ”poseerataan”. Kukaan ei poseeraa. Pidätte vauvaa sylissä, olette lähellä toisianne, ja minä hoidan loput.
Minun tehtäväni ei ole pelkästään kuvata teitä vaan saada teidät unohtamaan, että kamera on edes paikalla. Kun se onnistuu (ja se onnistuu aina) niin kuvista tulee aitoja, teidän näköisiä. Ei poseerattuja, vaan elettyjä. Ja juuri ne kuvat ovat niitä, joita katsotte yhä uudelleen vuosien päästä.
Se on myös syy, miksi pidän kuvauksen tunnelmaa yhtä tärkeänä kuin itse kuvia. Kun kokemus tuntuu hyvältä, se näkyy lopputuloksessa. Ja joka kerta kun katsotte niitä kuvia, muistatte miltä se hetki tuntui.
Kuvaus loppuu, kun vauva on valmis ja kun tuntuu, että nyt riittää. Joskus vanhemmat sisarukset ja heidän tarpeensa määrittävät sen koska on hyvä hetki lopettaa.
Vanhemmat lähtevät yleensä kotiin hieman väsyneinä mutta usein myös vähän kevyemmällä mielellä. Monet kommentoivat, että kuvaus oli rennompi kokemus kun alun perin oli ajateltu.
Vastasyntyneen kuvaus ei ole testi vanhemmille. Se ei ole myöskään asia, josta täytyy selviytyä. Se on rauhallinen, vauvan ehdoilla etenevä hetki, jossa teidän ei tarvitse tehdä mitään millään tietyllä tavalla. Riittää, että olette läsnä.
Jos sinulla on kysymyksiä tai jokin asia mietityttää, kysy rohkeasti. Vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin. Ja jos tuntuu, että haluatte tämän kokemuksen omalle perheellenne, suunnittelu kannattaa aloittaa jo raskauden aikana. Se tekee kaikesta vähän helpompaa sen jälkeen kun vauva on syntynyt.
